Murkkoko vai ahdistus?

Sulperttus keksi viime viikolla ihan tyhjästä ruveta raapimaan ovea ja itkemään yksin jäädessään. Onneksemme ongelma huomattiin heti sen alkaessa ja sitten ruvettiinkin reenaamaan. Pieniä hetkiä kerrallaan yksinoloa. Eka päivä menikin jatkuvassa itkussa mutta seuraavana päivänä oltiinkin jo tunti ihan hissukseen. Nyt pikku hiljaa pidennellään yksin olo aikaa. En sitten tiedä oliko sillä osuutensa että isäntä oli pitkästä aikaa reissussa, vai onko murkkuiän kokeiluja koska ongelma tuntuu lähtevän melkein yhtä nopeesti kun tulikin. Ota nyt selvää tuosta itsepäisestä röhnöttäjästä :D 

Oltiin tänään melkein kk tauon jälkeen tokossa. Huomasi kyllä että taukoa on ollut mutta mitäpä sulppu ei tekisi nakin eteen! Oli taas oikein mukavaa. Taas muistui mieleen kuinka ihanaa touhuta koiran kanssa yhdessä ja kuinka mukavaa nähdä riiviön kehitystä. Me tykätään!

Sulo saa varmaan uuden ihanan kaverin sillä isännän sisko haki tänään poika mäykkypennun kotiinsa. Ei malteta sulon kanssa oottaa että koiruudet pääsee tutustumaan.

   Meidän naapurikyttä on välillä kuin kissa :p

Sulon kanssa mattopyykillä viime kesänä. Voi kuinka onkin kesää jo ikävä. 

Ainiin nyt alkoi talvikin. Lunta on tullut reilusti ja pakkastakin heti -15 

Tässä kuva joululta: 

 

Mä painelen pehkuihin. Ens kerralla sit vähän lelu/yhdessä touhuamisesta!

-sulon nöyrä palvelija