Madotus

Nyt on taas madotukset kunnossa! :) 

Sulpulla on ollu nyt aika pitkään tossa naamassa tommoset punaset läntit, tarttee varmaa tiedustella ens viikolla eläinlääkäristä että voisko olla jotain allergiaa, vai mistä johtuu...

Nyt viikonloppuna nähdään maukkaa ja voisin vaikka siirellä niitä kuvia tänne sulon ja taavin leikeistä nyt viikonlopun aikana. Ja nyt voin sanoo et yksin olo on nyt täysin hallinnassa! Oon niin ylpee sulpertuksesta :) 

Hitsi mua huvitti toi koiruus ku lelu jäi sen huulen väliin roikkuun :D se ei siis pitäny siitä hampailla kiinni.

"Irrota tää lelu mun huulen ja hampaiden välistä! Tää ei irtoo!"

Reissumies

Tyhmät kynnet!

Käytiin tänään leikkuuttamassa sulon kynnet paikallisessa eläinlääkärissä.
Sulpukka on saanut kammon kynsien leikkaukseen sen jälkeen kun tassuista otettiin verikokeet, kotona leikkaamisesta ei tule yhtään mitään.  Kun päästiin eläinlääkäriin sisälle niin alkoi jo vapina ja tärinä... Hetken haistelujen jälkeen seurasi jo innokkaana odotustilan tapahtumia.

Sitten koitti meidän vuoro. Huoneeseen mentiin reippaasti, pöydällekkin noustiin iloisin mielin, mutta kun muistettiin mistä on kyse niin rimpuilu alkoi... Sulo ei siis käyttäydy mitenkään agressiivisesti vaan pelkää kauhesti ja yrittää tehdä kaikkensa päästäkseen tilanteesta pois.
Ja voin sanoa että on aika homma yrittää pitää tuota 13kg jässikkää pakoillaan.
Pari ekaa tassua huoh ihan hiki tuli. Sitten sulo tais tajuta että perskuta, rimpuilu ei tepsi ja antoi jo nätisti leikata kaksi viimeistä tassua. (Näin käy joka kerta)
Jestas muuten sitä läähätystä ja karvanlähdön määrää tuossa tilanteessa. Sulosta ei lähde ikinä noin paljoo karvaa, eli se tosiaam stressaa touta tilannetta hirveesti.
Pöytä oli sulonkarvojen peitossa sekä lattia oli täynnä karvoja ja mun vaatteet sai kunnon karvakerroksen.
Onneks se ei sentään tiputtanu kaikkia karvojaan ;)

"Tä on mun paikka, onhan tässä mun kuvakin"

Huomenna treffataan tutun englanninbulldoggi pentu, siitä siis kerron huomenna. Otan järkkärinkin mukaan niin saan reilusti taas kuvia koirien touhuista :)

Olet koirasi koko maailma

IEilen 13.2 olikin sulon nimpparit! Juuri sopivasti postilaatikosta tippui mun tilaama haalari sulolle kovemmille pakkasille! Tosin malli ei arvostanut lahjaa ilmeestä päätelle kovinkaan paljoa.

Tänään on ystävänpäivä. On ihanaa kun omistaa tuollaisen ainut laatuisen ystävä joka on aina iloinen nähdessään perheensä, on aina valmis kuuntelemaan, vaikkei edes ymmärrä mitä puhutaan.
Se on olento joka rakastaa toista enemmän kuin itseään. Koira tuo ihmisen paras ystävä <3 mustissa ja mirrissä oli joskus teksti joka meni jotenkin näin: sinä olet koirasi koko maailma.
Niin osuva teksti...
Olen koirani koko maailma, koirani ei rakasta, arvosta ja kunnioita mitään niinkuin minua.
Olen sen perhe ja elämä. Minä teen sen maailman... Ja aijon tehdä siitä maailmasta niin hienon ja ihanan kun ikinä pystyn, niinkuin sulo tekee minun maailmastani. Koiran elämä on niin lyhyt että haluan että jokainen päivä sen elämästä olisi on onnellinen, täynnä rakkautta sekä ikimuistoinen.

Olen itseasiassa ajatellut sitä kun ihmiset luopuu koiristaan, antaa toiseen kotiin. Ymmärrän sen kyllä jos tulee sellainen tilanne että oikeasti ei pysty huolehtiin koirastaan esim. Sairauden vuoksi.
Mutta jos itse vaikka sairastuisin ja joutuisin luopumaan tuosta ruttukuonosta ajattelisin varmasti joka päivä että miten sulo sopeutuisi, ikävöisikö se kokoajan kotiin. Kaipaisiko se joka hetki meitä?
Tämä todennäköisesti kuulostaa hullulta ja kaukaa haetulta Mutta olenkin sanonut vanhemmilleni että jos joskus sattuisi esimerkiksi onnettomuus jossa menehtyisimme niin he saisivat sopia kasvattajan kanssa (sulohan on siis meillä sijoituksessa) että sulo muuttaisi heille asumaan. Tai jos sairastuisin vakavasti niin haluaisin että Sulo olisi vanhemmillani, pääsisin aina katsomaan sitä ja Sulo olisi itselleen tutussa paikassa. Mun vanhemmathan on sulolle kuin toinen perhe. Se on nähnyt mun porukoita melkeinpä päivittäin siitä asti kun se meille muutti. (Mun vanhemmat asuu siis 2km päässä, niin tulee käytyä todella usein)

On se hassua miten koirasta tulee niin tärkeä, perheenjäsen.

Minun elämäni koira

Joka ei katso ohitseni poissaolevana,

omia asioitaan ajatellen,

vaan on läsnä tässä hetkessä,

on minua varten.

Joka ei vaihda minua nuorempaan,

kauniimpaan, henkevämpään.

Jota ei haittaa vähääkään,

jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt

tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.

- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,

kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,

maailman keskipiste.

Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.

Joka tulee lähelle,

sydämeen asti, kun kärsin.

- Sinä suret, minäkin suren.

Jonka silmät nauravat, kun nauran.

- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,

aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.

Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,

henkensä minun käsiini.

Minun koirani.

Minun elämäni koirat.

(Anna-Liisa Suni)

Märkää

On pitäny niin kiirettä etten oo kerenny edes tänne kirjotteleen. 

Ilmat on ollu tosi surkeita! Plussan puolella menty varmaan viikko ja meidän ranskalainenhan inhoo märkää! Lenkit menee niin hitaasti kun sulo jää vähänväliä arpoon että mihin kohtaan sitä vois astua että tassut kastuis mahdollisimman vähän. 

Mutta ajatellaan positiivisesti: jos se kesä tulis nopeesti ja päästäis mökille rentoutuun ja uimaan :) kunnon lomailua niin meille kun sulollekkin. 

Huomenna alkaa sitten taas työviikko,aika menee tosi nopeesti harvoin sanoo että ihanaa mutta mä ja sulo olla nyt sitä mieltä että aika sais mennä ihan supernopeesti että se kesä tulis ja isännällä loppuis reissuhommat!

Sulo muuten on nyt tottunut yksinoloon, onneksi :) 

Sulo sais tulla tiistaina meille kamerakurssille malliksi, vähän vielä mitinnässä että otanko sen mukaan vai en kun luulen että 3tuntia voi olla sille vähän liian pitkäaika. Tosin äite lupas et voi tulla hakeen sulon niille jos se ei viihdy. Ainakin sais ihania kuvia!

Oltiin tänään maukan kanssa taas riehumassa niin Sulo on ottanut sen jälkeen rennosti:

 

On se vaan maailman ihanin haukku! 

Niin hyvää puuta

Sulovauvva

"Tässä teille musta kuvia pienenä ;)"

Nyt me mennää maate..

Hyvää yötä:

Lenkkeilyä

Ulkoillaan sulon kanssa paljon aina kun ilmat sen sallii.

Tänään käytiin järvenjäällä reilun tunnin päivälenkki. Lunta oli jäällä varmaan 15cm niin oli aika tehokasta! 

Siinä sulo juosta painatti ympäriinsä koko lenkin ja minä seurailin sen touhuja hymy korvissa! Se on ihan käsittämätöntä miten koira saa ihmisen niin iloiseksi, js miten minä saan Sulon iloiseksi. 

Ajattelin siinä samalla kuinka ihanaa on kun voi pitää koiraa vapaana antaa sen juosta ja touhuilla omiaan. Ja se kuinka voi luottaa ettei se lähde omille retkille.

Vapaana oleminen on koiralle sekä omistajalle kiva juttu. Kummatkin saa kulkee omaa tahtiaan ja koira saa kuluttaa energiaansa.

Sielä sitä mennään:

Sieltä kauemmalta rannalta lenkki lähti:

"Mikäs tämä on?"

"Mitäs täältä löytyis?"

Lopuks ihailtiin vielä maisemia

Meillä muuten on kiva kun asutaan lähellä asuinkuntamme keskustaa (noin 1km päässä), mutta kotoo löytyy 100m päästä järvi, metsää ja  tien toisella puolella on pelto jossa on kesäsin lehmiä :)

Lenkki väsytti sen verran suloa ettei meinannut iltalenkille jaksaa lähteä..

"Onko ihan pakko!?"

Nyt mennään nukkuun, yötä!

Rustoluita ja aamulehden kamala uutinen

Tänään on ollu sulon onnenpäivä!

Aamulla käytiin leikkimissä Maukan kanssa

ja päivällä luu ostoksilla. Ostettiin rustoluita parikiloa.

Nyt sit "opetellaa" syömään niitä ennenkun jätän sulolle sen yksinollessa.

"Hmm, mitäs tämä on?"

"Näätkö kuinka nätisti mä syön, nuolen vaan tätä palaa niin voit jättää mulle aina tämmösen ku lähet töihin"

Ei syöty kauaa luuta ettei me sulon maha sekasin :)

"Shhh! Mä katon telkkaa..."

"Hei älä kuvaa! Et varppina julkase sitä mihkään, mulla on kauhee finni!"

Sit surulliseen aamulehdrn juttuun.

Tosiaan Aamulehdes oli juttu kuinka  yksityisasunnossa oli ollu ihmisiä iltaaviettämässä. Ranskanbulldoggi oli purrut vierasta ja tämä oli lähtenyt tikattavaksi. Sillä aikaa omistaja oli tappanut koiran leipäveitsellä... (Aikaisemminkin purrut)

Hei oikeesti! Niin julmaa...

Ensinnäkin hyvin harvoin koira puree ilman syytä! Tietenkään tämän jutun taustoja ei tiedä mutta silti. 

Toisekseen jos koira on niin agressiivinen että se täytyy lopettaa, niin ei sitä tehdä millään leipäveitsellä vaan viedään annetaan eläinlääkärin tehdä se niinkuin kuuluu. Miten kukaan edes pystyy tekemään sen noin julmalla tavalla itse..

Sitten suomenlaki on mitä on.. Tekijä todennäköisesti tulee saamaan korkeintaan eläintenpitokiellon jota kukaan ei edes valvo.

Pistää niin vihaseks tämmöset jutut!

Sit vielä ranskanbulldoggi joka rakastaa ihmisten seuraa ja sopii hyvin lapsiperheisiin. Jotenkin tuntuu vaan niin oudolta että ranskis puris ketään ilman syytä.. Joo ymmärrän että poikkeuksia on mutta silti sitä on vaikea uskoa.

Nyt putouksen ääreen->