Oon tässä ajatellu et josko ottas sulolle kaverin. Ois niin mukava kun sais töitä ja töissä vois ajatella että on sulolla sielä seuraa ja toisaalta kaksi koiraa menis siinä missä ykskin. Tosin kuluja ois enemmän mutta eihän tuo koira oo kustannuksena suuri.
Sitten kun rupee miettiin oisko se toinen ranskalainen... Alkujaan aattelin että kun sulo on sijotuksessa että jos se kaveriks ottais sit sen pennun.
Oon aatellu et ehkä halusinkin bostonin tai ehkä sittenkin austraalian paimenkoiran, se on niin nätti ja todella miellyttämishaluinen koira jonka kanssa ois kiva harrastaa kaikennäköstä, mutta se on iso et ehkä kummiskin ranskis. Äh mikä valinnan vaikeus.
Mutta kyllähän se tuollanen ranskalinen varmasti olisi! :)
Eniten kuitenkin ajattelen sitä että sulolla ois seuraa, mutta onko se oikea ajattelu tapa?
Jäätetään asia hautumaan.
Oltiinkin tänään leikkimässä maukan kanssa. On noi niin sulonen pari :) illalla meidän vanhemmilla tuli käymään sukulaisen koira tino joka pelkäs suloo. Oli harmi että ei voinu antaa sulon mennä leikkiin sen kanssa. Tänään sulo sai myös vaatekaapista oman hyllyn kun sille on noita vaatteita päässy kertymään aika läjä olikos sillä 8 vaatekappaletta ja tiistaina pitäs tulla taas yks uus :D
Ittee vähän naurattaa kun välil tajuun et hei, sulo ei osaa puhua?! Ihan kun välillä se puhuis, tai ymmärtää sitä niin hyvin koska se haluaa mitäkin.
Ehkä tähän on taas hyvä lopettaa tältä erää, kuulemisiin!
Dogs are not our whole life, but they make our lives whole. -Roger Caras
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti