Tänään on ystävänpäivä. On ihanaa kun omistaa tuollaisen ainut laatuisen ystävä joka on aina iloinen nähdessään perheensä, on aina valmis kuuntelemaan, vaikkei edes ymmärrä mitä puhutaan.
Se on olento joka rakastaa toista enemmän kuin itseään. Koira tuo ihmisen paras ystävä <3 mustissa ja mirrissä oli joskus teksti joka meni jotenkin näin: sinä olet koirasi koko maailma.
Niin osuva teksti...
Olen koirani koko maailma, koirani ei rakasta, arvosta ja kunnioita mitään niinkuin minua.
Olen sen perhe ja elämä. Minä teen sen maailman... Ja aijon tehdä siitä maailmasta niin hienon ja ihanan kun ikinä pystyn, niinkuin sulo tekee minun maailmastani. Koiran elämä on niin lyhyt että haluan että jokainen päivä sen elämästä olisi on onnellinen, täynnä rakkautta sekä ikimuistoinen.
Olen itseasiassa ajatellut sitä kun ihmiset luopuu koiristaan, antaa toiseen kotiin. Ymmärrän sen kyllä jos tulee sellainen tilanne että oikeasti ei pysty huolehtiin koirastaan esim. Sairauden vuoksi.
Mutta jos itse vaikka sairastuisin ja joutuisin luopumaan tuosta ruttukuonosta ajattelisin varmasti joka päivä että miten sulo sopeutuisi, ikävöisikö se kokoajan kotiin. Kaipaisiko se joka hetki meitä?
Tämä todennäköisesti kuulostaa hullulta ja kaukaa haetulta Mutta olenkin sanonut vanhemmilleni että jos joskus sattuisi esimerkiksi onnettomuus jossa menehtyisimme niin he saisivat sopia kasvattajan kanssa (sulohan on siis meillä sijoituksessa) että sulo muuttaisi heille asumaan. Tai jos sairastuisin vakavasti niin haluaisin että Sulo olisi vanhemmillani, pääsisin aina katsomaan sitä ja Sulo olisi itselleen tutussa paikassa. Mun vanhemmathan on sulolle kuin toinen perhe. Se on nähnyt mun porukoita melkeinpä päivittäin siitä asti kun se meille muutti. (Mun vanhemmat asuu siis 2km päässä, niin tulee käytyä todella usein)
On se hassua miten koirasta tulee niin tärkeä, perheenjäsen.
Minun elämäni koira
Joka ei katso ohitseni poissaolevana,
omia asioitaan ajatellen,
vaan on läsnä tässä hetkessä,
on minua varten.
Joka ei vaihda minua nuorempaan,
kauniimpaan, henkevämpään.
Jota ei haittaa vähääkään,
jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt
tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.
Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet,
kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen,
maailman keskipiste.
Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.
Joka tulee lähelle,
sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.
Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna,
aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti.
Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä,
henkensä minun käsiini.
Minun koirani.
Minun elämäni koirat.
(Anna-Liisa Suni)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti